Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2017.

Traumana raiskaus

Kuva
Olen blogin aloittamisen jälkeen pureutunut moneen tabuun ja häpeän aiheeseen kuten äitien raivarit ja väkivalta ja synnytyksen jälkeinen masennus, joten ajattelin että seksuaalinen väkivalta olisi yksi tärkeä aihe näiden perään.
Surullisen moni joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi elämänsä aikana ja tällä tekstillä toivon auttavani jotakuta joka häpeää asiaa yksin.

Puhun tässä tekstissä tytöistä ja naisista, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä että väheksyisin poikiin ja miehiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Käsittelen tässä postauksessa asiaa naisen näkökulmasta, omien kokemusteni kautta.




Useimmilla meistä on traumoja, ikäviä muistoja, sydänsuruja tai vaikeuksia joista me emme puhu ääneen kaikille. Joistain asioista emme ehkä puhu ääneen kenellekään. Masennus on tällä hetkellä suurimpana taakkana itselläni. Olen päättänyt puhua siitä ääneen, jotta saisin itsekin sillä tavalla kevennettyä sitä taakkaa. Mitä enemmän aiheesta puhun ääneen ja julkisesti, sitä vähemmän se …

Elämää paniikkihäiriön kanssa

Kuva
Ensimmäinen paniikkikohtaus saattaa pelästyttää
Sain ensimmäisen paniikkikohtauksen kun olin 16-17-vuotias. Olimme ystävien kanssa viettämässä iltaa ja jumituimme yhden kaverin kanssa junan vessaan. Ovi aukesi raolleen mutta emme saaneet sitä kokonaan auki. Tunsin kuinka vessan seinät alkoivat pienentyä ja en saanut henkeä. Kaverit ulkopuolella yrittivät saada ovea auki, lipunmyyjäkin käveli ohi, mutta ei sanonut tai tehnyt mitään.

Lopulta ystävämme ulkopuolella saivat oven potkittua auki, mutta siinä vaiheessa olin jo hyperventiloimassa. Jäimme pois junasta enkä tiennyt mitä tehdä, enkä tajunnut mikä minulla oli. Lopulta onneksi kohtaus loppui. Se oli todella pelottavaa, varsinkin kun en yhtään tiennyt mikä minua vaivasi. Myöhemmin selvisi että se oli paniikkikohtaus.
Mikä aiheuttaa paniikkikohtauksen?
Teini-ikäisenä sain monta paniikkikohtausta, kunnes tajusin mikä ne useimmiten aiheuttaa. Isot väkijoukot (keikat, yleisötapahtumat), ahtaat ja suljetut tilat. Opin pikkuhiljaa tunnistamaa…

Hehkuva minä – kurssi

Kuva
Viime viikolla lähdin Turkuun Iina Laineen luo Hehkuva minä –kurssille. Näin Iina itse kuvailee sivuillaan kurssia:

Kurssi on tarkoitettu naiselle, miehelle, tytölle, pojalle… Ihmiselle, joka kokee olevansa risteyksessä, jumissa, arvostus itseen hukassa… Sinulle, joka olet kokenut kriisin naiseutesi tai miehuutesi kanssa, mm. murrosikä, rintasyöpä, painonmuutos, uusi elämäntilanne… Sinulle, joka haluat nähdä itsesi ulkopuolisen silmin ja kaipaat pientä irtiottoa… Ilman arjen rooleja, kuoria, kulisseja… 

Leikitään tyyleillä ja heittäydytään seikkailuun, jossa oma tahtotilasi on suunnannäyttäjä. Koe tunnetasolla voimakas, kaunis, valoisa, ja iloinen, onnellinen SINÄ!

Kurssilla keskitytään lähinnä sisäisen itsesi vahvistamiseen sekä arvostuksen lisäämiseen. Meikinopastus ja tyylivinkit ovat sivuosassa olevia asioita, joita tottakai pystyt imemään kurssin kuluessa, mutta itse keskityn asiakkaan sisimpään, kysyn kysymyksiä, teen tyylit luovuudella ja intuitiolla keskustellen.”












Kurssi on siis…

Tammisaaren sairaalaunikoulu ja muita uniasioita

Kuva
Kun poikani oli seitsemän kuukauden ikäinen, olin niin loppu yöheräilyihin että saimme lähetteen Tammisaareen sairaalaunikouluun. Siinä vaiheessa olin nukkunut koko 7 kuukauden aikana korkeintaan 3 tuntia putkeen, ellei joku tullut hoitamaan lasta jotta sain nukkua. Heräsimme yöllä 5-30 kertaa yössä ja olin tulossa hulluksi univajeesta.

Haluan painottaa, etten suosittele kenellekään huudatusunikoulua, sillä on olemassa lempeitä unikouluja joita voi kokeilla kotonakin. Jos äiti ei jaksa unikouluttaa voi pyytää isää tai jotain muuta läheistä apuun. Joku muu henkilö osaa hoitaa unikoulun ehkä johdonmukaisemmin ja määrätietoisemmin kuin väsynyt vanhempi. Itse aikoinaan pyysin serkkuni ja tätini auttamaan unikoulussa, ja sain itse sillä aikaa nukkua. Esimerkiksi MLL:n sivuilla on unikouluista tietoa.

Usein unikouluja ei suositella alle 1-vuotiaille (eikä ollenkaan alle puolivuotiaille), mutta meidän tilanteessa oli painavana syynä äidin jaksaminen. HUS:in sivuilla lukee että unikoulu sopii p…

Yksinhuoltajan äitienpäivä

Kuva
Äitienpäivä lähestyy taas. Yksinhuoltaja saa taas lukea, kuinka kaikkien muiden perheiden isät tuovat aamupalan sänkyyn, ja lapset käpertyvät myös viereen syömään isän tekemiä lettuja. Ikkunasta näkyy sateenkaari ja linnut visertävät kauniisti. Ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana! Yksinhuoltajana täytyy todeta, että katkeruus välillä värittää arkea. Isänpäivä tarhalla, äitienpäivä ilman kukkia aviomieheltä, joulu ilman isää, kahdestaan lapsen kanssa Korkeasaareen ja niin edelleen.

Eihän se niiden ehjien perheiden syy ole, että minä olen yksin ainut vanhempi. Eihän se niissä ehjissäkään perheissä todellakaan onnea aina ole. Silti yksinhuoltajan sydän välillä väkisinkin särkyy, kun näkee onnellisia äitienpäivä-päivityksiä joissa äitejä hemmotellaan, ja mainoksia suunnattu isälle, että osta kukkia ja koruja äitienpäiväksi.


Alusta asti totaaliyksinhuoltajana​
Olen alusta asti ollut yksinhuoltaja, ja toisaalta hyvä niin. Olen ihan tyytyväinen elämääni näin, kun tät…

Äidit hermoromahduksen partaalla

Kuva
Mitä meille kuuluu tällä hetkellä? Olen suoraan sanottuna aika ahdistunut, väsynyt, kyllästynyt ja ärsyyntynyt kaikkeen, masentunut, jumissa kotona, mutta silti haluan olla vain yksin. Olen myös ollut lähellä paniikkikohtauksia usein.

Samaan aikaan olen iloinen siitä että valon ja lämpimien päivien määrä lisääntyy. Rakastan kesää, lämpöä ja sitä kun Helsinki tuntuu heräävän kesällä henkiin. Joka viikko on monta ihanaa tapahtumaa ja tuntuu että pääsen taas näkemään ihmisiä pitkän talven jälkeen. Talvisin tuntuu että kukaan ei jaksa tehdä mitään, töiden jälkeen mennään kotiin ja odotetaan seuraavaa työpäivää. Minua sellainen ahdistaa, kun en halua elää vain viikonloppuja varten.
Olen tuntenut itseni viime aikoina myös pohjattoman yksinäiseksi, mutta silti en ole halunnut ketään lähelleni.

Viime aikoina on myös taas kilahdeltu kotona. Ylläolevista asioista johtuen olen ollut todella herkkä ottamaan itseeni asioista ja ärsyynnyn nanosekunnissa. Täällä ollaan siis taas raivottu ja huudettu. E…