Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2019.

Ommeltua: Jujunan timantti-maaliroiskemekko

Kuva
Löysin Eurokankaasta aivan supersiistin kankaan, musta trikoo johon on roiskittu neonmaalia. Olen tällaista kangasta miettinytkin, että jos itse tekisi, mutta nyt sellainen löytyi valmiina.



Ompelin kankaasta mekon perjantaille, kun menen Yle Perjantain live-ohjelmaan. Pitäähän sinne olla päälle uusi mekko! Otin kuviin mukaan myös uudet Dr. Martensit, pinkit glittermaiharit. Olen rakastunut niihin täysin.



Taustalla perus pyykkitelineet ja sotkut.



Edelliset silmälasit alkoivat olla niin naarmuiset, että piti ottaa nämä toiset käyttöön, jotka ostin samaan aikaan edellisten kanssa. Tuntuu oudolta olla toisilla laseilla!



Uudet kengät on tilattu Footwearilta, Dr. Martensit pinkki-glitterisinä. Rakastan!







Kaavana on tuttu ja turvallinen Jujunan timanttimekko. Ihan suosikkeja, tällaisia mekkoja haluaisin tehdä kaikissa eri väreissä ja kuoseissa! Kengät ovat siis myös uudet, puoli vuotta kuolaamani Dr. Martensit glitter-pinkkeinä. Ai että, yhdet kengät voi saada ihmisen hyvälle tuulelle! Päätin pu…

Mekko lahjaksi pienelle tytölle

Kuva
Ystäväni lapsi täytti viikonloppuna vuoden, ja tein hänelle lahjaksi ihanan pienen mekon. Kankaat ovat kaikki omista varastoistani, muistaakseni Eurokankaasta. On kätevää kun näihin lasten vaatteisiin voi käyttää kankaiden jämiä.















Kaavana on Jujunan frillapaita johon tein lisäksi kellohelman. Helman saksin vain silmämääräisesti, kun ompelin tietysti vasta juhlien aamupäivänä.







Lyhensin paidan helmaa vähän, koska mekosta näytti tulevan tosi pitkä. Lahjan saaja ei vielä ymmärrä lahjansa päälle, mutta äiti oli innoissaan!







On muuten aivan ihanaa, että valon ja auringon määrä lisääntyy päivä päivältä. Tunnen kuinka sisälläni syttyy pieni toivon kipinä, että kevät tulee ja energiataso lisääntyy! Jee! Tänään kun lähdimme lapsen kanssa ulos viettämään ensimmäistä lomapäiväämme (viikon palkallinen loma!), löysimme talon vierustalta kevään ensimmäiset kukat. <3

















5 random faktaa minusta ja paljastus - minkälaisia videoita tykkään katsella?

Kuva
Oikean puolen ongelma



En tiedä mistä, miksi tai milloin tällainen tapa on tullut, mutta kun puen kengät, hanskat tai minkä tahansa vaatteen, laitan ensin oikean puolen. Oikea kenkä, oikea hanska... jos vahingossa laitan ensin vasempaan jalkaan sukan, se täytyy ottaa pois ja laittaa ensin oikealle puolelle. Muuten tuntuu tosi kummalliselta. Haha, tiedän, tosi outo olen.



Vaihdan jatkuvasti huonekalujen järjestystä



Äitini aina nauraa minulle, kun usein sanon että minulla on uusi idea järjestykselle. Seuraavana päivänä olenkin jo vaihtanut järjestystä. Kun ystävät tulevat kylään, ei kukaan ihmettele kun sohva on taas vaihtanut paikkaa ja kolmasosa huonekaluista on vaihtunut uusiin. Ostan melkein kaikki huonekalut kirpputoreilta joten uutta ei tule usein ostettua. Jos ostan uutta, se on usein Ikeaa.



Vihaan pölyjen pyyhkimistä ja silittämistä



Paljastus: pyyhin pölyjä ehkä kaksi kertaa vuodessa! Vihaan sitä niin paljon, johtuen varmaan myös siitä että meillä on kotona paljon tavaraa mikä vaikeu…

Lakatkaa arvostelemasta äitejä!

Kuva
Luin hyvän mielipidekirjoituksen Hesarin nettisivuilta.Siinä puhuttiin äitiyden arvostelemisesta ventovieraiden toimesta. Olen itsekin usein törmännyt tähän, etenkin silloin kun lapsi oli pieni. Milloin se oli asiaa tutista ja sen pois ottamisesta, kännykän käytöstä tai lapsen raivokohtauksista. Aina jollain oli joku muka hyvää tarkoittava neuvo, ilkeä kommentti tai paheksuva katse annettavana. Arvostelu ja kommentit alkoivat jo raskausaikana, ja se ärsytti minua.



En tiedä arvostellaanko isyyttä samalla tavalla, vai katsotaanko edelleen isää joka kulkee lastensa kanssa sankarina, joka huolehtii jälkikasvustaan? Kertokaa ihmeessä isät, mikä on teidän kokemuksenne, arvostellaanko isyyttä samalla tavalla? Ainakin Ylen uutisen mukaan isät saavat olla lastensa seurassa älypuhelimiensa kanssa, kun taas äitejä arvostellaan tästäkin. Olisi mielenkiintoista kuunnella myös isien puheenvuoroja aiheesta. Tässä postauksessa puhun vain äideistä, koska puhun omasta kokemuksestani.







"– Kiintymyssuh…

Työttömyys vaikuttaa omanarvontuntoon

Kuva
Kukaan ihminen ei halua tuntea itseään arvottomaksi. Ja siltä työttömyys minusta tuntui - minulla ei ole mitään arvoa tässä yhteiskunnassa, koska en tuota rahaa vaan käytä verorahoja. Elän muiden siivellä. Vaikka ihan oikeasti, yhteiskunnan tuet kuuluvat kaikille. Sen takia meillä on Suomessa korkea veroprosentti, jotta he jotka tukia tarvitsevat saavat niitä. Meidän yhteiskunnassa tukien varassa elämisestä on kuitenkin tehty jotain pahaa ja säälittävää.



Oli aika jolloin itsekin häpesin tuilla elämistä, ja tietyllä tapaa olen aina tuntenut siitä huonommuutta. Nykyään tajuan paremmin sen, että se häpeä on yhteiskunnan sanelemaa, ja se on juurrutettu meihin kaikkiin niin syvälle ettemme välttämättä edes tajua sitä. Jos ei ole koskaan kokenut vastoinkäymisiä työpaikan saamisessa tai terveydentilassaan, ja elänyt suhteellisen vakaata elämää ilman sen suurempia ongelmia, voi olla vaikea ymmärtää miten joillakin on vaikeuksia saada tai ylipäätään tehdä töitä.



"Miksi toiset saavat maata s…

Masennus kummittelee mielessäni - mitä jos?

Kuva
Kävin tänään työni puolesta pienten lasten hätäensiapukurssin. Kurssin vetäjä oli eläkeikää lähestyvä nainen, joka oli elämänsä aikana hoitajana nähnyt ja kokenut kaikenlaista.



Yhtenä esimerkkinä ensiavusta hän kertoi kuinka oli ensimmäisenä osunut paikalle, kun synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä äiti oli hypännyt kerrostalon parvekkeelta alas. Äiti oli kuulemma ensin puukottanut vauvaansa ja sen jälkeen hypännyt alas. Kaikki olivat todella järkyttyneitä kurssilla kuultuaan tämän, tietenkin.



Itse tunsin kuinka veri vain kohisi päässäni. Tiedän tuon tunteen, ajattelin. Muut järkyttyivät siitä, että kauheaa, miten voi niin tehdä. Minä ajattelin - se olisin voinut olla minä. Minä olisin voinut olla se esimerkki josta puhutaan järkyttyneeseen sävyyn. Tajusin minkälaisista kokemuksista olenkaan selvinnyt. Kesti hetki toipua tästä tarinasta, ja oli vaikea keskittyä kurssiin, kun ajatukset ja muistot lähtivät pyörimään mielessäni. Jouduin hillitsemään itseni, etten olisi alkanut i…