Erityinen arki - onnistumisiakin tulee välillä!

Meillä lapsella on aistiyliherkkyyttä, ja odotamme psykologin tutkimuksia, jos lapsella olisi mahdollisesti jostain diagnoosejakin. Meidän elämän täytyy olla sellaista, että lapsi tietää mitä tapahtuu tänään ja mitä tapahtuu huomenna. Olen tottunut siihen, että selitän juurta jaksain sekä kuvin että sanoin mitä tapahtuu milloinkin. Meillä on seinällä viikkojärjestys, joka kertoo viikon tapahtumat ja käydään ne aina illalla ja aamulla läpi. Se helpottaa arkea, kun ennakoin lapselle, koska hänelle siirtymät ovat vaikeita. 

Nyt täytyy taputtaa lasta ja itseänikin olkapäälle, että hyvin ollaan edistytty asioissa! 

Eilen lähdimme aamupäivällä hakemaan fb-kirpparin kautta ostamaani pöytää, ja sen jälkeen oli tarkotus tulla kotiin syömään, ja sitten lähteä naamiaiskauppaan ostamaan lapselle monokkeli (ostimme hänelle häihin hienot juhlavaatteet, ja koska sai ”herrasmiehen vaatteet” sen piti kuulemma saada myös monokkeli, koska herrasmiehillä on sellainen).


No, lapsi alkoi ärsyyntymään kun sanoin että ei olla nyt vielä menossa ostamaan monokkelia, vaan ensin haetaan pöytä, syödään ja sitten vasta lähetään monokkeli-ostoksille.

Lapsi selittää minulle rauhallisena: ”Äiti, mulle ei olis tullu raivaria ja meille riitaa, jos sä vaan olisit kertonu mulle etukäteen mitä tapahtuu! Sit mun ei tarvis suuttua, kun tiedän mitä tapahtuu seuraavaksi!”


Kesän ajaksi meillä on kuvatuet ja viikko/päiväsuunnitelma menneet vähän pipariksi, ja en ole eskarin alettua päässy vielä tekemään mitään päiväjärjestyksiä. Yritän aina selittää etukäteen tarkkaan mitä tänään tapahtuu, eli ennakointia tehdään ja toitotan aina että ”nyt tänään tehdään asia x ja sitten asia y”. En ollut näköjään huomannut selittää tarpeeksi hyvin päivän ohjelmaa ja siitä tuli ärtymys. 


Kehuin lasta tuhannesti siitä, että hän osasi niellä kiukkuaan ja selittää MIKSI häntä ärsytti, ja että itse ylipäätään tajusi, että oli ärsyyntynyt koska ei tarpeeksi hyvin tienny päivän suunnitelmia! 

Välillä täytyy taputtaa itseään olalle kunnolla, että on onnistunut näin hyvin! Lapsi osaa sanoittaa tunteitaan ja hillitä kiukkuaan! Vau! Avauduin aiheesta eräässä aistiyliherkkien lasten vanhempien ryhmässä facebokissa, ja yksi äiti ehdotti pikapiirtämistä. Se oli hyvä muistutus, sillä olen joskus saanut toimintaterapeutilta neuvon pikapiirtää mutta en ole vielä kokeillut sellaista. Eli eilisenkin tapahtuman voisi piirtää vaikka tikku-ukoin: ensin pöytä, sitten ruoka, sitten monokkeli. Ja piirrustukseen voidaan palata aina kun on epäselvää, että mitä tapahtuu seuraavaksi. 

Kaikki mikä auttaa ennakoimaan tilanteita eli ehkäisemään raivareita on ehdottomasti plussaa. Joskus kun tuntuu, että aistikkaan kanssa on kuin tikittävän pommin kanssa elämistä, ikinä ei tiedä milloin räjähtää. Silloin vanhempana pitääkin olla aikamoinen McGyver että osaa ehkäistä edes osan räjähdyksistä.


Mitä kasvatukseen liittyvää olet tehnyt hienosti viime aikoina? Mistä voisit taputtaa itseäsi olalle tänään? 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Köyhä ei kaipaa neuvojasi - lopetetaan richspleinaaminen

Miten pärjään totaaliyksinhuoltajana? Vinkkejä yksinhuoltajalle arkeen!

Herkän lapsen viikonloppu - peruttuja tapaamisia ja ylikuormittumista