Tervetuloa seuraamaan blogiani - kuka olen?

Vau! Siirryin omalta alustalta tänne Kaksplussalle ja aivan huippu fiilis! Olen viime vuosina kirjoitellut blogia nimeltä Masentunut mutsi, ja se ei ole enää tuntunut omalta pitkään aikaan. Olen pitkään jo miettinyt mitä tehdä blogille. Mietin ensin koko blogin kuoppaamista ja että keskittyisin sen sijaan instagramiin, olen siellä muutenkin ollut viime vuosina aktiivisempi. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että rakastan kirjoittamista enkä ole vielä valmis luopumaan blogista.

Tiesin että Masentunut mutsi -nimi ei tulisi olemaan ikuisesti mukanani, ja nyt päätinkin vaihtaa sen Tinna Henriikkaan (jotka muuten ovat etunimeni). Samalla mietin että blogia voisi uudistaa ja kenties muuttaa kokonaan uuteen paikkaan. Joka tapauksessa mutsi-domain pitäisi vaihtaa toiseen. Sainkin sitten paikan Kaksplussalta, ja olen muutoksesta todella innoissani!

Tulevaisuudessa tulette siis lukemaan enemmän meidän juttuja, ihan arkisista asioista reissuihin. 


Nyt olen täällä Kaksplussalla, ja en vielä ihan tiedä mihin blogini suunta vie, mutta voin kertoa vähän itsestäni alkuun, etenkin teille uusille lukijoille uudella alustalla. Kuka olen?

Teen pienen esittelyn itsestäni ja blogistani, alla olevien 15  kysymysten kautta!

Kuva: Heidi Romo

15 kysymystä ja vastausta:


1. Kuka olet ja mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olen Tinna, 37-vuotias yksinhuoltajaäiti Itä-Helsingistä, äiti 6-vuotiaalle syksyllä eskariin menevälle Noel- pojalle. Olen aloittanut blogin kirjoittamisen nelisen vuotta sitten kertoakseni synnytyksen jälkeisestä masennuksestani. Osittain jäsentääkseni omia ajatuksiani, osittain tuodakseni tärkeää, edelleen vaiettua aihetta esille. Mutta myös sen takia, että haluan antaa ja saada vertaistukea ja sitä olenkin vuosien aikana saanut (ja antanut) aivan mielettömän paljon. Kiitos siitä kaikille! 


2. Kuvaile blogiasi: Mikä on pääasiallinen aihe?

Pääasiassa kirjoitan edelleen äitiydestä, sen vaikeuksista, tabuista, iloista ja suruista. Tarkoitus olisi Kaksplussan puolella avata enemmänkin meidän ihan tavallista arkea myös. Kirjoitan paljon myös yhteiskunnallisista aiheista, lapsiperheköyhyydestä, mielenterveydestä, työttömyydestä, yksinhuoltajuudesta ja tasa-arvosta. Kirjoitan myös kehopositiivisuudesta, kehoon (ja kehohäpeään) liittyvistä aiheista ja itsensä hyväksymisestä. Siitä miten äitiys ja raskaus muuttaa henkisesti ja fyysisesti.  Ompelen meille jonkun verran vaatteita ja muitakin juttuja, ja niitä esittelen myös blogissani. 


3. Mistä saat inspiraation postauksiisi?

Ihan tavallisesta arjesta, luen myös paljon artikkeleita, uutisia ja jonkun verran blogeja ja niistäkin saa usein kivoja ideoita kirjoittamiseen. Usein myös ainakin yhteiskunnallisissa aiheissa motivaattorina ja inspiraationa toimii ihan suoraan sanottuna vitutus - kun joku aihe ottaa päähän tykkään räntätä siitä blogiin tai instaan!


4. Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

Ennen luin todella paljon erilaisia blogeja, käsityöaiheisia lähinnä, lapsen saatuani siirryin perheblogeihin. Nykyään luen vähemmän blogeja, mutta olen lapsen saatuani lähes  lopettanut kirjojenkin lukemisen, koska en vain ole jaksanut keskittyä. Voisin kuitenkin listata muutaman minun suosikkiblogini:


 

5. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

Ensimmäisenä kirjoittaminen, tietysti. Rakastan kirjoittamista, olen aina tykännyt siitä. Olen joskus ala-astella kirjoittanut jo teatterinäytelmän, joka esitettiin koulussamme. Olen aina haaveillut kirjan kirjoittamisesta ja toivonkin että se haave joku päivä toteutuu.

Toiseksi vertaistuki. Itse aloitin blogin kirjoittamisen ollakseni vertaistukena muille synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneille äideille, mutta huomasin aika pian että sain sitä itsekin takaisin lukijoilta. Tuntui myös todella hyvältä jäsennellä ajatuksiaan ylös ja ulos, se on tuntunut tietynlaiselta terapialta. Mitä enemmän olen puhunut ja kirjoittanut masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta julkisesti, sitä vähemmän se on tuntunut hävettävän minua. Edelleen masennukseen liittyy jonkinnäköistä häpeää ja tarvetta piilotella asiaa. Koen tärkeänä puhua asiasta ääneen.

Kolmantena: ihmiset. Olen blogin (ja instagramin) myötä tutustunut seuraajiin ja muihin bloggaajiin ja löytänyt jopa ystäviä. Ihan parasta!

6. Entä kolme huonointa?

Kiusaaminen / häiriköinti. Olen joutunut pari kertaa ihan maalitetuksi, jolloin moni ihminen hyökkää samaan aikaan kimppuuni ja haukkuu. Lapseni kuvalla on tehty rasistinen profiili instagramiin, minua on haukuttu läskiksi, paskaksi äidiksi, huoraksi, mamupatjaksi, rumaksi, valaaksi, minut on käsketty tappaa itseni ja lapseni. Olen joutunut tekemään rikosilmoituksia, jotka eivät ole johtaneet mihinkään. Olen joutunut laittamaan puhelin- ja osoitetietoni salaisiksi, koska pelkäsin että häiriköijät tulevat oven taakse. Kiusaamisen takia olen harkinnut bloggaamisen lopettamista, mutta joka kerta olen päätynyt siihen etten anna periksi kiusaajille. Olen myös vähentänyt lapsen kuvia somesta, koska en ole halunnut altistaa häntä rasismille ja kiusaamiselle.

Julkisuus. Kun kirjoittaa julkisesti elämästään, etenkin mielenterverydestä ja muista aroista aiheista, altistaa itsensä todella haavoittuvaksi monien tuhansien ihmisten edessä. Mietin vähän väliä, että miksi kirjoitan näin avoimesti? Haluanko että tulevat pomoni, lasten ja nuorten vanhemmat ja kaikki näkevät elämääni näin avoimesti? Joskus olen hetken katunut sitä, että olen näin avoimesti kertonut kaikesta. Mutta sitten aina tulen järkiini ja ajattelen, että tällainen minä olen - kerron avoimesti asioista oikeassa elämässäkin. Miksi muutenkaan haluaisin esimerkiksi sellaisen pomon, joka ei halua palkata ihmistä joka kertoo avoimesta mielenterveydestä? 

Lapsi somessa. Mietin jatkuvasti myös sitä että onko hyvä laittaa lapsen kuvaa someen julkisesti ja kertoa esimerkiksi lapsen aistiyliherkkyydestä ja muista mahdollisista diagnooseista? Mitä lapsi miettii tästä tulevaisuudessa? Haluanko että lapseni lukee kirjoituksia siitä, kun äitinsä on masentunut ja ahdistunut? Olen kuitenkin päätynyt siihen ajatukseen että puhun joka tapauksessa lapseni kanssa avoimesti asioista kun hän kasvaa, ja uskon hänen tietävän että teen päätöksiä hänen parhaansa ajatuksissani. 


Kuva: Noora Brandt

7. Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa eli vastaatko mielelläsi kaikkiin saamiisi kommentteihin?

Todella mielelläni! Tykkään vastailla ihmisille ja yleensä pyrin reagoimaan kaikkeen palautteeseen ja kommenttiin mitä saan. Tästä syystä pidän alustana todella paljon instagramista, koska siellä vuorovaikuttaminen seuraajien kanssa on helppoa ja kivaa. Toisaalta myös esimerkiksi poistan helposti ilkeitä kommentteja sekä blokkaan ihmisiä, joidenkin mielestä se on väärin. Minulla taas mielestäni on oikeus blokata ja estää kiusaaminen ja suoranaisesti ilkeät kommentit ja kommentoijat. Mitä tahansa ei tarvitse sietää, vaikka kirjoittaakin julkisesti!


8. Onko blogillasi muita somekanavia kuten Instagram tai Facebook -sivut?

Olen erittäin aktiivinen etenkin instagramin puolella, sieltä löydyn nimellä @tinnahenriikka . Facebookissa olen juuri joutunut tekemään uuden sivun, koska fb ei anna vaihtaa sivujen nimiä. Entinen face-sivuni oli Masentunut mutsi, nykyinen on Tinna Henriikka.


9. Mikä olet ammatiltasi? Missä kaikkialla olet ollut töissä?

Olen ammateiltani pukuompelija, modisti ja nuoriso-ohjaaja. Olen ollut töissä 16-vuotiaasta asti ja ensimmäinen työni oli Hotel Kämpissä Helsingissä kerrossiivoojana. Sen jälkeen olen ollut töissä vaatekaupasa, postinjakajana, painajana, kirpputorin kahvilassa, Hartwall Areenalla ja viimeisimpänä nuorisotalolla ja päiväkodissa. 


10. Miksi olet yksinhuoltaja? Missä lapsen isä on?

Tätä minulta kysellään vähän väliä, ja vastaan tässäkin - olen päättänyt etten puhu julkisesti lapsen isästä, meidän suhteesta, siitä miten paljon hän tapaa lastaan jne. Suojelen tällä tavoin lastani sekä myös hänen isäänsä. 


11. Mitä diagnooseja sinulla on? Entä lapsella?

Olem puhunut somessa hyvin avoimesti mielenterveysasioistani, minulla on siis ollut (synnytys) masennusta ja edelleen kamppailen on-off ahdistuksen ja paniikkihäiriön kanssa. Olen juuri hakeutumassa Kelan tukemaan psykoterapiaan.

Lapsellani ei ole vielä ainakaan diagnooseja - jonotamme neuvolan kautta psykiatrille tutkimuksiin. Lapseni on aistiyliherkkä ja käy sen vuoksi toimintaterapiassa, on käynyt jo useamman vuoden. Hän on menossa eskariin ja sai siellä paikan pienryhmästä mm. kuormittumisen takia.


12. Mitä harrastat?

Tällä hetkellä en harrasta mitään liikuntaa, alkuvuodesta kävin työväenopistolla joogassa ja lapsen kanssa aloitimme hänen ensimmäisen harrastuksensa, perhe-taekwondon. Sitten tuli korona, ja joouduimme lopettamaan. Masennus on valitettavasti tehnyt sen ettei minua jaksa kiinnostaa oikein mikään, mikä on ennen kiinnostanut. Olen aina tanssinut pienestä asti, kaikkea baletista afroon. Viime vuosina ennen lapsen syntymää tanssin dancehall-afrobeat tanssiryhmissä joiden kanssa esiinnyimme myös yökerhoilla. Rakas harrastus (elämäntapa) on jäänyt masennuksen takia taka-alalle.

Harrastan myös ompelua ja ompelen itselleni ja lapselleni paljon vaatteita. Tykkään myös katsoa leffoja ja sarjoja. 

Kuva: Jetro Stavén


13. Missä kaikkialla olet asunut?

Olen syntynyt Helsingissä. Olen asunut lapsuuteni ruotsissa, Malmössä ja Tukholmassa. kun olin teini-ikäinen muutimme takas Helsinkiin, sen jälkeen olen asunut Helsingissä eri kaupunginosissa. Muun muassa Puistolassa, Vallilassa, Töölössä, Vuosaaressa, Roihuvuoressa ja tällä hetkellä asun Herttoniemessä.


14. Mikä on asia, mitä rakastat tehdä ollessasi yksin? 

Kun olen lapsivapaalla rakastan olla yksin. Ei tarvitse puhua kenellekään eikä kukaan vaadi mitään. Usein olen kotona yksin ja katson sarjoja, syön jotain hyvää ja teen asioita joita juuri silloin tekee mieli tehdä. Joskus siivoan, joskus ompelen, useimmiten vain olen. Lapsen kanssa ei pysty laiskottelemaan ja makaamaan koko päivää sohvalla, yksin ollessani teen silloin mielelläni juuri sitä.

15. Mikä on parasta elämässä juuri nyt?

Se että pääsin Kaksplussalle bloggaamaan, saan tehdä edes osa-aikaisesti tätä some-kirjoitus työtä ja tienata sillä rahaa. Se että lapsi kasvaa ja on jo isompi ja omatoiminen. Saan enemmän omaa aikaa myös silloin kun olemme lapsen kanssa yhdessä koska hän osaa jo leikkiä itsekseen myös. Se että asumme ihanassa asunnossa hyvällä paikalla ja myös lähellä vanhempiani.



Tervetuloa seuraamaan blogiani, itselläni on ainakin ihan huippu fiilis olla täällä Kaksplussalla, ja alkaa kirjottamaan taas useammin!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten pärjään totaaliyksinhuoltajana? Vinkkejä yksinhuoltajalle arkeen!

Herkän lapsen viikonloppu - peruttuja tapaamisia ja ylikuormittumista