Älä kommentoi toisen painoa ääneen, pliis!

Sain instagramiin taas kerran kommentin missä kerrottiin minulle että olen reilusti ylipainoinen, ja minun pitäisi vain lopettaa mässyttäminen ja lähteä liikkumaan. Että liikunta auttaa kuulemma masennukseenkin!

Ei ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinen kerta kun kuulen tällaista tuntemattomilta ihmisiltä. Se suututtaa ja ottaa päähän joka kerta. Mitä hittoa minun ulkonäkö, paino tai terveysasiat kuuluvat kenellekään ulkopuolisille, etenkin kun en pyytänyt aiheeseen minkäänlaista neuvoa tai apua.



Liikunnan ilo ei ole kaikille ilo

Avauduin juuri äskettäin instagramissa siitä kuinka liikunta on jäänyt vähiin viime vuosina. Kun elää pitkään jaksamisen äärirajoilla, huonosti nukkuen, saattaa ns. terveelliset elämäntavat jäädä viimeisenä suoritettavien asioiden listalle. Olen vuosia nukkunut huonosti kun lapsi herätteelee pitkin yötä, olen viimeistellyt opintoni ja valmistunut, hoitanu arjen ja askareet yksin ja tehnyt kokopäivätyötä. Hoitanut lapsen terapiat ja koittanut varjella jotenkuten omaakin mielenterveyttäni.

Olen kokenut syyllisyttä siitä etten jaksa huolehtia itsestäni fyysisesti, juurikin yhteiskunnalta tulevien paineiden vuoksi. "Lapset eivät ole tekosyy rupsahtaa, katso kuinka kahdeksan lapsen äiti voitti bikinifitness-kisat!""Siitä vain lähdet lenkille, ei se ole sen vaikeampaa!" Kun voimat ovat vähissä on aivan turha lähteä väkisin itkua tuhertaen lenkille. Kun voimat ovat vähissä, täytyy keskittyä niihin harvoihin pieniin asioihin joista saa elämäänsä iloa. Joillekin se voi olla liikunta, minulle se ei ole ollut. Enkä suostu enää häpeämään sitä tai potemaan siitä syyllisyyttä. Aion pikkuhiljaa saada liikunnan ilon takaisin elämääni mutta se ei tapahdu sillä että tuntematon ihminen syyllistää minua instagramissa, tai siten että pakotan itseni siihen väkisin. Lempeästi ja itseä kuunnellen. 

Viime keväänä koronan ollessa pahimmillaan uuvuin täysin ja jouduin pitkälle sairaslomalle. Silloin sain psykiatrilta ja lääkäriltä virallisen ohjeen tehdä asioita jotka tuottaa minulle iloa. Silloin se oli sohvalla makaaminen ja aivottomien sarjojen tuijottaminen, eli aivojen ja kropan täysnollaaminen. Kun on uupunut jatkuvasta ylisuorittamisesta ei ole tervettä alkaa oman (henkisen) hyvinvointinsa kustannuksella alkaa suorittamaan myös liikuntaa jos se ei tunnu hyvältä. Se ei auta ketään eikä mitään.




Kaikilla on oikeus kehorauhaan

Oli ne syyt liikkumattomuuteen kenelläkin mitkä tahansa, se ei kuulu muille miten sairas tai terve joku on. Kaikilla on oikeus kehorauhaan ja kenelläkään ei ole velvollisuutta edes olla terve. Sairas ihminen ei ole yhtään sen arvottomampi kuin terve ihminen. Toki fyysistä terveyttä voi olla hyvä tavoitella mutta ei henkisen terveyden kustannuksella. Myös omaa mielenterveyttä on hyvä vaalia eikä pidä vaatia itseltään liikoja jos on muutenkin kuormittunut. Liputan sen puolesta että aidosti opettelee kuuntelemaan itseään ja kroppaansa ja mitä se sillä hetkellä tarvitsee. 

En ymmärrä mikä saa ihmisen kommentoimaan toisen painoa ääneen. Tai siis, oikeasti ymmärrän - se on sitä sisäistettyä läskivihaa/fobiaa. Se on niin sisäänrakennettua meidän yhteiskuntaamme kaikkialle ettei siltä (aivopesulta) voi välttyä. 

Voitteko kuvitella että minun 6-vuotias lapseni, kehoaktivisti-äidin lapsi sanoi eräs aamu raahatessaan painavaa roskapussia että "tää pussi painaa niin paljon, sen pitäis laihduttaa!" Lapsi jolle ei olla kotona koskaan puhuttu omasta tai toisten kehoista pahaa, laihduttamisesta tai mistään muustakaan, on sitä mieltä että roskapussin pitäisi laihduttaa! Olin ihan järkyttynyt, että noin pieni on saanut vaikutteita jostain, kavereilta, päiväkodista, piirretyistä? Vaikka me aina puhumme kotonakin avoimesti kehojen monimuotoisuudesta eikä koskaan laihduttamisesta ääneen.

Meillä on vielä paljon tekemistä kehorauhan saralla.





Liikunta auttaa masennukseen - antakaa minun taas kaikki kestää


Ihmiset tuntuu sekoittavan masennuksen lievään alakuloon, kun jatkuvasti jauhetaan sitä että liikunta auttaa masennukseen. Juu, joillakin se voikin auttaa mutta ei pidä yleistää. Kun on masentunut ja kuormittunut ei kaikki ihmiset yksinkertaisesti kykene liikuntaan. Se ei tuo iloa vaan aiheuttaa ahdistusta. Yritin pari vuotta sitten mennä tanssikurssille mutta sinne meneminen aiheutti paniikkikohtauksen. Vaikka rakastan tanssimista, kroppa ja mieli taisteli vastaan, en jaksanut. Jouduin jättämään kurssin kesken ja koin siitä huonommuutta. Huonommuutta siitä etten kykene samaan kuin muut, että enkö kykene enää koskaan nauttimaan liikunnasta, olen paska ja huono. 

Nykyään ymmärrän että yritin liikaa. En vain siinä elämäntilanteessa kertakaikkiaan kyennyt liikuntasuorituksiin, ja sitä oli vaikea ymmärtää. Etenkin kun kaikkialla toitotetaan sitä että liikunta auttaa aina kaikkeen. Masennuskin paranee kunhan vain lähtee lenkille tai metsään kuuntelemaan lintutjen viserrystä. Ja sitten kun masentunut ei kykene tähän, sitä kokee entistä enemmän huonommuutta siitä ettei pysty.

Älä anna neuvoja ellei niitä kysytä

Saan esimerkiksi instagramin puolella silloin tällöin ja yllättävän usein neuvoja kuinka pudottaa painoa, tai ilkeää kommenttia littyen kehooni tai ylipainooni. En ole koskaan pyytänyt neuvoja aiheesta, joten niitä ei tarvitse antaa. Olen myös saanut yllättävän paljon kommenttia julkisilla paikoilla tuntemattomilta ihmisiltä liittyen painooni (esim. kerran kaupassa yksi mies kommentoi minulle yhtäkkiä että "näkee että olet ollut ruoka-aikaan kotona", niinku mitä ihmettä!). Vaikka näihin kommentteihin ikävä kyllä turtuu ja tottuu, niin joka kerta se suututtaa ja satuttaa. Ihmettelen vain mitä nämä ihmiset haluavat saavuttaa näillä "hyvällä" tarkoitetuilla neuvoilla? Luulevatko nämä ihmiset etten tiedä olevani tämän kokoinen? Etten tajua että liikunta ja terveellinen ruokavalio on suositeltavaa? Että näiden kommenttien myötä havahtuisin siihen että hemmetti olenpa lihava ja huonossa kunnossa, en tajunnutkaan! Pitääpä alkaa laihduttamaan! Kiitos kun teit selväksi että näin on näreet! Huoh.

Tuntuu että toitotan näitä samoja aiheita vuodesta toiseen, että älä sano mitään jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Toisen painoa ja ulkonäköä ei ole korrektia kommentoida, etenkään jos ei tunne ihmistä. Jos ei ole pyydetty neuvoja, niitä ei tarvitse aina antaa. 


Kehorauhaisaa sunnuntaita kaikille.






💗 Seuraathan minua jo muualla? 💗

instagram  |  facebook  |  blogit.fi  

Kommentit

  1. No siis, sinullahan on tapana julkaista itsestäsi somessa ihan kaikenlaisia kuvia. Ymmärtääkseni myös esim ig-tilisi on julkinen. Täten JOKAISELLA on pääsy tilillesi eli kuviisi ja sitä kautta TÄYSI OIKEUS kommentoida kuviasi. Yhtä lailla sulla on oikeus julkaista niitä kuviasi. Mikäli et ole kuitenkaan ymmärtänyt, että kaikki eivät pidä lihavista, niin kannattanee muuttaa esim juuri tuo aiemmin mainittu ig yksityiseksi. Tällöin saat itse valita kenen annat nähdä julkaisusi ja voit valita vaikka pelkästään sellaisia tyyppejä, jotka ei koskaan kertois sulle suoraan että olet läski. Totuus sattuu välillä, eikö? 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täh? Ei kyllä ole mitään oikeutta haukkua ketään lihavaksi. Eikä miksikään muuksikaan. Varmaan kommentoit keuhkosyöpää sairastavalle, että oma syy kun poltit sitä röökiä? Polvileikkaukseen joutuneelle, että vitun idiootti kun pelasit futista, oma syy? Kaikki eivät pidä punapäistä, niin silloin heille voi sanoa, että on muuten helvetin rumat hiukset ja pisamat sulla?
      Voisit mennä peilin eteen ja miettiä että ihan oikeastiko tällä naamalla MULLA on varaa sanoa?

      Poista
    2. ”Kaikki eivät pidä lihavista”
      Hetkinen. Ja sillä perusteellako on oikeus haukkua sitten?
      Mietipäs nyt oikeasti mitä suustas päästät.. Kenelläkään ei ole oikeus haukkua ketään, mistään. En tiedä missä kuplassa sä Sini elelet, mutta nykymaailmassa on tämmönen juttu, että ei oo enää coolia haukkua tai kiusata ketään.
      Lempeys, empatia, ymmärrys. Niillä pääset elämässäsi helvetisti pidemmälle.
      Kaikkea hyvää sinulle.

      Poista
    3. Siis mitä helvettiä mä just luin... Kuinka pihalla ihmiset on? Oli ihminen sitten lihava,laiha,rampa tai mitä tahansa,se ei oikeuta ketään sanomaan asiasta millään tavalla.... Kaikilla on OIKEUS kehorauhaan,kaikilla on OIKEUS olla rauhassa negatiivisilta kommentoinnilta. Sanavapaus on hieno asia,mutta se ei tarkoita sitä,että saat kiusata ihmisiä mennen tullen,vaan sulla on myös vastuu sanomisistas. Kaikkien ei tarvitse tykätä kaikista ja kaikesta,mutta silloin voi pitää asian myös omana tietonaan....

      Poista
  2. No, siis sinulla on julkinen insta ja siellä vähäpukeisia kuvia. Jos odotat vain kehuja, niin kannattaa varmasti laittaa tili suljetuksi, ainostaan muille kehopositiivisille näkyväksi. Kehopositiivisuus voi myös olla naamioitua itseinhoa.
    Liikunnan vaikutus masennukseen on tutkittua faktaa. Siitä mainitseminen on kiusaamista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että toisen ihmisen keho on sinun nähtävissäsi, ei todellakaam tarkoita, että sinulla olisi oikeus haukkua sitä. Me elämme kaikki maailmassa, jossa olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa - osa itsestämme on siis välttämättömästi julkista. Huolimatta siitä, kuinka paljon itsestämme on julkista, kellään ei ole oikeus kiusata, haukkua tai olla ilkeä. Luulisi asiallisen käytöksen olleen opetettu jo peruskoulussa.

      Poista
  3. https://mieli.fi/fi/liikunta-plussaa

    VastaaPoista
  4. Ei ole oikein lähettää kellekään vastaavia kommentteja, mutta minusta on silti aika epäasiallista viljellä vittua ja raivota stooreissa - jos asia ei sinua hetkauta, miksi raivota? Joskus helpointa ja järkevintä olisi vain antaa olla. Eivät nämä ihmiset muuta käytöstään sen perusteella, että huudat stooreissa ja kiroilet - se vaan pahentaa asiaa. Eikö vihaan ja huonoon käytökseen vastaamisessa kannata itse olla erilainen? Se että sanoo muiden ihmisten olevan totaalisen perseestä, ei myöskään ole kovin kiltisti sanottu , vaikka kiusaisivatkin? Kannattaisi aina ehkä kuitenkin jossain taustalla muistaa se, että jokainen taistelee omat taistelunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisella on omat taistelunsa, ja se tekee käytöksestä jollain tasolla ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää.

      Mä annan todella usein kiusaamisen ja häirinnän olla - blokkaan ja jatkan elämääni. Sitä kaikkea seuraajat ei näekään koska en nosta jokaista asiaa tapetille. Mulla kuitenkin on oikeus omalla alustallani välillä nostaa asiaa esille että tällasta tapahtuu ja se ei ole ok. Miten asiat ikinä muuten muuttuu, jos ollaan vaan hiljaa ja hyväksytään huonos kohtelua?

      Mä taas en näe kiroilua kovinkaan pahana asiana, mutta ymmärrän että se saattaa särähtää joillakin korvaan. Mutta se on mun tapa ilmaista itseäni välillä jos ottaa päähän.

      Poista
  5. Entisellä työkaverillani oli pieni, silloin n.10v., tyttö, jonka yksinhuoltaja hän oli. Hän piti tarkasti huolen, ettei kukaan puhunut ikuisia "pitäs laihduttaa-juttuja" lapsen kuullen. Hän ei halunnut lapselle kieroutunutta, kapeaa käsitystä "oikeanlaisesta" (nais)kehosta. Hän toimi tosi ihailtavasti.

    Ja kerran työaamuna hän kertoi ihmetelleensä tyttärensä pitkää kuppaamista vessassa. Hän oli mennyt katsomaan ja siellä tyttö oli ollut raappaamassa reisiään ja mahaansa karhealla lattiaharjalla!! Kuulema hän oli läski ja kova harjaaminen auttaa (sanottakoon vielä, että tyttö oli täysin normaalipainoinen, vaikkei se ole olennaista tässä).

    Olimme molemmat tosi järkyttyneitä! Että lapsi oli kaikesta yrittämisestä huolimatta saanut jostain noin kamalaa viestiä! Tämä on aika raaka maailma... Toivottavasti pystymme muuttamaan sitä puuttumalla aina "kehokiusaamiseen". Hyvä, että puhut tästä asiasta! Ja hyvä, että tulistut! On aihettakin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on myös tosi tärkeetä puhua näistä asioista! Mä puhun näistä aina töissäkin kun tilaisuus tulee, kun oon töissä lasten ja nuorten kanssa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Köyhä ei kaipaa neuvojasi - lopetetaan richspleinaaminen

Miten pärjään totaaliyksinhuoltajana? Vinkkejä yksinhuoltajalle arkeen!

Herkän lapsen viikonloppu - peruttuja tapaamisia ja ylikuormittumista