Herkän lapsen viikonloppu - peruttuja tapaamisia ja ylikuormittumista

Osallistuimme hääjuhliin viime lauantaina. Olin valmistellut lasta juhlia varten, selitin etukäteen mitä siellä tapahtuu, miten kirkossa ollaan, saa ottaa kännykän ja pelata jos jännittää tai tylsistyttää, hankittiin lapselle vaatteet ja koitin ennakoida. Viime aikoina täällä on kilahdeltu ja riidelty kaiken maailman asioista, ja on ollut vaikeaa leikkiä jopa tuttujen lasten kanssa. Raivoa ja aistiylikuormaa tulee niin monesta asiasta, etten meinaa perässä edes pysyä. Pelkäsin vähän etukäteen minkälaisen raivarin lapsi mahtaa saada häissä, mutta toisin kuitenkin kävi.


Meillä oli sunnuntaina ystäväni synttärit myös, ja olin ennakoinut kuormitusta sillä että pitäisimme maanantaina vapaapäivän eskarista ja olisimme vain kotona rauhassa. Niin se sitten meneekin, että aina ei voi ennakoida kaikkea, ja vaikka kuinka suunnittelee, ei aina mene putkeen. Etenkään lasten kanssa. Etenkään helposti kuormittuvan (nepsy)lapsen kanssa.





Ihana morsiuspari <3 Kuva: Alexandra Malanin


Hääjuhla meni todella hienosti, kirkossa Noel sai katsoa piirrettyjä kännykästä kuulokkeilla, kunhan jaksoi istua paikoillaan sen hetken. Välillä pyysin katsomaan mitä tapahtuu. Kirkon jälkeen lähdimme lautalla kohti Suomenlinnaa. Juhlatilassa ei ollut paikkoja sen tarkemmin, pöytä oli osoitettu meille, ja valitsin sellaiset paikat mistä pääsee helposti pois. Välillä tuntuu uuvuttavalta koittaa ennakoida kaikkea.  Mutta toisaalta siihen on niin tottunut jo että ajattelee kaikkia mahdollisia eri skenaarioita mitä voi käydä, että se tulee ikään kuin luonnostaan. 

Itse olen myös tottunut tähän paniikkihäiriöni takia. Jos menen johonkin suljettuun paikkaan (esim. elokuvateatteri), on tärkeää tietää missä uloskäynti on paniikin varalle, ja yritän aina miettiä sellaisen paikan mistä pääsee helposti ulos.



Hääjuhlakin meni todella hyvin, vaikka Noelille ehti tulla nälkä. Saatiin ottaa etukäteen buffet-pöydästä leipää Noelille. Hän katsoi kuulokkeilla kännykästään piirrettyjä, luojan kiitos sellaiset on keksitty! Muuten ei olisi kestetty odotella ruokailun alkamista. Olin ottanut mukaan Noelille pientä purtavaa mukaan, ja rusinat auttoivat pahimpaan nälkäkiukkuun. Hauska tapaus kävi, kun lapsi kuunteli kuulokkeilla ohjelmaa eikä tajunnut puhuvansa niin kovaa. Oli tietysti juuri tullut hiljainen hetki kun morsiamen isäpuoli selitti hääväelle buffetin sisältöä. Noel kailottaa kovalla äänellä kaikuvassa tilassa "äiti se leipä oli tosi hyvää, haluan lisää!", ja kaikkia nauratti. Morsiamen seurueesta tulikin joku antamaan lisää leipää. Mahtavaa.

Ennen kuin lähdimme häistä, Noel halusi ehdottomasti että me otamme kiinni morsiuskimpun. Koska meidän pitäisi päästä uudestaankin häihin! Kovasti yritimme mutta kimppua ei saatu kiinni, onneksi morsian antoi kimpustaan kukkia kuitenkin Noelille. 


Noel on ihan mukana kimpun kiinni ottamisessa - valitettavasti ei saatu kimppua!


(Noel-raukalla oli iso hyttysenpurema keskellä otsaa! Mutta niin hienot herrasmiehen vaatteet) 


Pääsimme kotiin (onneksi isäni oli ihana ja haki meidät autolla keskustasta kotiin) ja vihdoin nukkumaan.

Seuraavana päivänä kuormitus sitten purkautui ja lapsi oli kiukkuinen heti aamusta. Pitkin päivää räjähteli milloin mistäkin, itse olin myös todella poikki. Jouduin perumaan synttärit, koska ei oltaisi mitenkään selvitty tunnin bussimatkasta, juhlista ja tunnin matkasta takaisin. Harmitti kyllä todella paljon ettei päästykään synttäreille, mutta nykyään osaan kieltäytyä ja sanoa sittenkin ei. Tiedän kokemuksesta että väkisin on aivan turha edes yrittää lähteä, vaikka muu sujuisi hyvin on kotimatka ja nukkumaan meneminen niin helvettiä, että sen takia ei kannata lähteä. Se on nimenomaan lapselle todella kuormittavaa jos tulee liikaa tapahtumia ja jännitystä, ja tällä tavoin voi vähän helpottaa kummankin elämää. Vielä muutama vuosi sitten olisin harmitellut etten pääse häissä kunnolla juhlimaan yöhön asti ja joudun perumaan synttäreitä ja tapaamisia. 

Nykyään se ei haittaa enää ja olen tottunut ja sopeutunut tähän elämään. Meidän koko perhe voi parhaiten jos osaan sanoa ei ja mennä kummankin meidän jaksaminen edellä. Ei ole järkeä venyttää pinnaa vaikka olisi miten kivoista asioista kyse, se ei kannata pitkällä tähtäimellä kuitenkaan. Olen viikonlopun osalta vain todella tyytyväinen että Noel selvisi niin mallikkaasti ainoana lapsena hääjuhlista. Ja toisaalta vaikka ei olisi selvinnytkään, niin se on vain elämää.


Olin sunnitellut maanantain vapaaksi meille, otimme naapurin koiran hoitoon päiväksi ja vain rentouduttiin koko päivä. Vaikka ei mentykään synttäreille ajattelin että on mukavaa kun on mahdollisuus ottaa pieni vapaa lapsellekin. Saimme maanantaina naapurin koiran päiväksi hoitoon ja meillä oli oikein ihana rento aloitus viikkoon. 


Viikonlopusta jäi loppujen lopuksi hyvä fiilis <3






Kommentit

  1. Ihanaa että teillä oli kivaa häissä. Kiva myös että pystyt suhtautumaan paremmin erilaisiin tapahtumiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten pärjään totaaliyksinhuoltajana? Vinkkejä yksinhuoltajalle arkeen!

Tervetuloa seuraamaan blogiani - kuka olen?