Puhutaanko hetki menkoista?


Näin vähän aikaa sitten instagramissa postauksen siitä kuinka pojillekin pitäisi kertoa avoimesti kuukautisista. Itse olen puhunut omalle pojalleni avoimesti menkoista, koska en halua että hän pitäisi sitä outona, nolona asiana ja tabuna. Itse olen kasvanut siinä ilmapiirissä että menkat on jotain mitä pitää piilotella ja hävetä. Ne on olemassa mutta niistä ei puhuta. Mitä kaikkia menkkamyyttejä on olemassa? Pitääkö kuukautisia edelleen hävetä? Miksi menkkoja, niiden aiheuttamia kipuja ja kuukatissuojiin meneviä rahoja vähätellään?

Menkka-myyttejä vaikka muille jakaa

Vaikka meillä on lapsena ollut kotona sellainen ilmapiiri että olen aina voinut äidilleni kertoa kaikesta mieltä askarruttavasta, nolostuin silti todella paljon kun kuukautiset alkoivat joskus viidennellä (vai neljännellä?) luokalla. 90-luvulla menkoista ei puhuttu edelleen paljoa, vaikka muistan lukeneeni niistä jostain teini-lehdistä (Dear Eki -palsta, ah!) Piilotin veriset pikkarit pyykkikorin alimmaiseksi, koska sieltä "niitä ei kukaan huomaa". Jälkikäteen se naurattaa mutta silloin ei paljon naurattanut. 

Kyselin instagramin puolella että minkälaisia tabuja, uskomuksia ja myyttejä he ovat kuulleet menkkoihin liittyen. Useimmat sanoivat että kipuja on vähätelty. Koulussa vähättelivät liikunnanopettajat mutta myös lääkärit ja terveydenhoitajat. Myös poikaystävät ovat olleet ihan ulalla aiheesta. Tässä muutama huvittava vastaus instagramista seuraajiltani:

"Se että tamponi on kehon sisäinen dildo, josta poikaystävän pitää olla mustasukkainen."

"Jotkut Black Israelites tms. väittää että terve nainen ei saa menkkoja"

"Mieheltä: side liimataan pimppiin, ei suinkaan alushousuihin"

Muistan että äitini tuli huoneeseeni kyselemään, että onko kuukautiset alkaneet. Muistan että olisin voinut vajota maan rakoon häpeämään. Sen jälkeen äitini puhui minulle menkoista, suojista jne. Minua vain nolotti. Toki teininä ja esiteininä kaikki nolottaa vaikka asioista puhuttaisiin kuinka avoimesti tahansa. Mutta se voisi kuitenkin helpottaa jos kuukautiset eivät olisi ihan niin tabu kuin mitä edelleen tuntuu olevan.

Muistan joskus poikaystävieni hävenneen kun olen ostanut kuukautissuojia, puhumattakaan siitä että he olisivat voineet niitä ostaa minulle kaupasta. Olen myös kuullut useamman miehen suusta että menkat ällöttävät.


Kuukautiset tekee naisesta likaisen

"Yllätti, kuinka ällöttävänä mies pitää menkkaverta, kun tuli joskus sänkyyn menkkavuotoa"

Olen kuullut usein miesten, ja yllättävää kyllä, naistenkin suusta kuinka inhottavat menkat ovat. Niistä ei haluta puhua ääneen. Niitä hävetään, vähätellään, piilotellaan ja nolostellaan. Muistan itsekin kuinka vielä aikuisenakin minua on nolottanut kun olen käynyt ostamassa siteitä tai tamponeja. Mitä ihmiset ajattelevat? Mitä jos tuokin näkee, se varmaan ajattelee että hyi, nyt tuolla naisella on puolukkapäivät. Ällöä!


"Mies ei koskaan halua harrastaa seksiä menkkojen aikana"


Itsekään en useimmiten kyllä halua, koska itselläni kivut ovat niin valtavat että ei tee mieli antaa kenenkään koskea pitkällä tikullakaan. Jos minulla ei satu olemaan kipuja, en näe mitään ongelmaa asiassa. Mutta kuukautisia ei pitäisi pitää niin inhottavana ettei toinen halua koskea niiden aikana. Kuukautiset ovat täysin normaali asia. Itse olen törmännyt myös siihen että joissakin kulttuureissa naista pidetään likaisena kuukautisten aikana, ja myös olen tätä kuullut tapailemiltani miehiltä. Se on itsestäni tuntunut todella oudolta. Se ei kuitenkaan ole kovinkaan kummallinen ajattelutapa jos miettii että joissakin kulttuureissa naiset eristetään eri tilaan kuukautisten aikana, niistä ei missään nimessä saa puhua ääneen ja silloin ei esimerkiksi saa mennä kouluunkaan. 

Kuukautisia myös käytetään ns. lyömäaseena usein naisia kohtaan: "onks sulla menkat kun oot noin kiukkunen". Olen lukemattomat kerrat kuullut tämän lauseen ja etenkin miesten suusta. Nainenhan ei voi olla suuttunut muuten vaan, kyse on menkoista tai muuten vaan hullun naisen hormoneista. Tällä lauseella mitätöidään kuukautisia, naisten tunteita ja mielipiteitä ja leimataan naiset hysteerisiksi. Noh, pitäisikö olla vain tyytyväinen siihen että asiat on edistyneet sentään niin meitä polteta enää noitina roviolla...


Kuukautissuojien hinta ja saatavuus

Olen koko elämäni ajan lukenut aika ajoin siitä kun kuukautissuojien hinnoista puhutaan. On väläytetty ilmaisia suojia ja alvin pienentämistä. Joka kerta ihmiset ihmettelevät että eihän niihin niin paljon rahaa voi mennä, ja se nyt vaan pitää maksaa kun kerran menkat on. Jyllannin suomineito on kirjoittanut hyvän postauksen blogiinsa suojista, ja siitä kuinka kaikilla ei ole niihin varaa. Sitä kutsutaan kuukautisköyhyydeksi. Opiskelijoilla, jopa työssäkäyvillä, kodittomista puhumattakaan voi olla vaikeuksia saada ostettua kuukautissuojia itselleen. Tähän näen usein argumentin "ostaisi kuukupin sitten!", mutta sekään ei ole aina ratkaisu. Itse liputan hyvin vahvasti kuukupin puolesta, mutta kaikille ei se ei käy. Kaikilla ei myöskään ole mahdollisuutta kuukupin vaatimaan hygieniaan. 

Lunette on tehnyt postauksen missä on laskettu vuositasolla miten paljon rahaa menee kuukautisiin - jopa 550 euroa. Tähän laskelmaan on laskettu kertakäyttösuojat, särkylääkkeet, ehkäisyt sekä uudet lakanat tai pikkuhousut. Kaikkihan me tiedämme kuinka paljon vaatetta ja petivaatetta yhdetkin menkat saattaa tuhota, etenkin jos on todella runsasta vuotoa. Itselläni menee myös joka kerta paljon särkylääkkeitä ja joudun ottamaan sairaslomaa joskus. Ottaisin enemmänkin, mutta en vain "kehtaa" ja koitan selvitä. Usein menkkojen ensimmäiset päivät ovat täydellistä tuskaa eikä siihen auta muu kuin sikiöasennossa makaminen. Mistä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen: menkkakipujen vähättely.


Älä nyt viiti liiotella, nehän on vaan menkat!

Kuinka monesti muistat elämäsi aikana että menkkoja ja niiden kipuja on vähätelty? Itse muistan isotkin väittelyt opettajien kanssa etten voi osallistua liikuntaan. Usein kuulin kuluneen lauseen: "liikunta auttaa menkkakipuihin, nyt vaan juoksemaan!" Mietin aina että ne naiset jotka kehottavat liikkumaan menkkojen, etenkin ensimmäisten päivien aikana, eivät varmasti ole koskaan kokeneet valtavia kipuja! Itse en kykene liikkumaan ensimmäisinä päivinä. Vatsaan ja selkään sattuu, ihan kuin joku puukottaisi. Kohtu supistelee ja tuntuu ihan polttavan. Päätä särkee, oksettaa (olen joskus jopa oksentanut), vatsa on sekaisin, ärsyttää aivan kaikki. Voisi vain nukkua ja maata sikiöasennosssa koko päivän. 

Olen useamman kerran elämäni aikana käynyt lääkärissä kipujen takia, ensimmäsen kerran teininä. En ole koskaan saanut sen suurempaa apua, kuin särkylääkkeitä ja muutamia vuosia sitten myös migreeniin käytettävää Miranaxia. Sainkin sitä migreenin takia, en suinkaan menkkakipujen takia. Se on ollut ainut lääke joka on auttanut edes jotenkuten kipuihin. Minulla on taas kerran edesä lääkärille meno, koska olen kyllästynyt koviin, lamauttaviin kipuihin, mutta pelkään vähättelyä taas. Naisten kipuja vähätellään edelleen vuonna 2020.

Kovat kivut ja runsas vuoto voivat myös olla merkki esimerkiksi endometrioosista. Se onkin yksi alidiagnosoiduimmista sairauksista ja uskon että se osittain johtuu kipujen vähättelystä. Uskon että se myös johtuu siitä ettei aiheesta puhuta tarpeeksi. Olen itsekin uskonut vielä kauan aikuisiälle asti että kivut vain kuuluvat kuukautisiin ja niitä pitää vain koittaa kestää ja niiden kanssa oppia elämään. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Lue endometrioosista lisää esim. täältä HUS:in sivuilta.

 

Tässä naisten kokemuksia mm. kipujen vähättelystä instagramista kun kyselin seuraajilta:

”Voi niin monet kerrat [on vähätelty]. Väitetty lääkeriippuvaiseksi ja että kuvittelen kivut. Sitten uskoivat kun vatsa avattiin päivystyksellisesti ja endoa oli vatsanpeitteissä, virtsarakossa kylkiluussa ja no kohtu oli siinä vaiheessa jo mennyttä peliä. Se piti poistaa. Kiva olla aloittelemassa siinä vaiheessa uutta parisuhdetta mahona. 

Edelleen kipukohtaukset ovat mulle pelottavia ja traumatisoivia. Edelleen joudun myös toisinaan huumelääketippaan kipujen vuoksi. 

Helposti määrätään kovia lääkkeitä ja hormoneja. Muuta apua ei ole saatavilla.”


”Siis endo-oireita ollu siitä asti kun menkat alko, ei otettu tosissaan, kivut kuuluu asiaan yms. 18-vuotiaana osuin vahingossa endoon erikoistuneelle lääkärille joka tunnisti endon heti, ja tilanne oli jo silloin se että lapsettomuus oli käytännössä varmaa. Sain mukaan nettisivun osoitteen josta lukea lisää, kotona toki luin ja sain paniikkikohtauksen kun tajusin miten iso asia on. Oisin tarvinnut silloin sitä lääkäriä tukemaan ja antamaan vastauksia. Nyt 13 vuotta myöhemmin oon lapseton, kuten lääkäri heti alussa ennusti. Oon iloinen että esimerkiksi tietoisuus endometrioosista on mun sairastamisen aikana lisääntynyt VALTAVASTI, mutta lapsen kengissähän tää edelleen on. Ja todella lääkäristä kiinni miten suhtautuu kivun ja esimerkiksi ton lapsettomuuden aiheuttaman henkisen kivun hoitoon.”


”On vähätelty ja ite, kun suurinpiirtein pyörtyy kivusta niin ei ole tuntunut ollenkaan mukavalle. Isä oli ainut, joka ymmärsi ja vasta kun sain diagnoosin määrittelemättömästä kasvaimesta loppui kaikki valittaminen siitä, että olen laiska, kun en kykene kahteen päivään liikkumaan.

Menkat siis olleet aina kivuliaat(niin että olen pyörtynyt, jalat ovat kuin spaghettia, sekä oksennellut) ja lasten saaminen ei ole kipujani helpottanut ollenkaan. Ainoa lääkitys jota suositellaan on erilaiset ehkäisypillerit tai kierukka, joita en voi käyttää, kun eivät sovi minulle. 

Ainoa helpotus kuukautisteni aikana ovat siis burana+panadol, kauratyyny, heiluminen sängyllä jolla saan liikettä lantion alueelle(kävely ei auta, kun jalat ei kanna), lepo olisi paras, mutta sitä harvoin lapsiperheessä saa(varsinkaan äiti).”


”Nyt tulee menkkajuttu! Ai että! Ja todellakin saat käyttää materiaalina!

Mä oon 51v, kolme aikuista lasta nuorena tehnyt. Viitisen vuotta sitten sain tarpeekseni sairaan runsaasta vuodosta. Niagara, pyh, ei mitään. Työterveydestä aloitin, sieltä sain lähetteen 50 km päähän aluesairaalaan gynelle. (Maalla siis ollaan) MUTTA EI SIINÄ KAIKKI, työterveyslääkäri ei maininnut painoa, mutta päätteli että mulla on joku syöpä, ja lähetti kokeisiin myös yliopistosairaalaan (200 km). Aikaa tietty kuluu.... Sairaalassa ultrattiin (maksa ok) ja tehtiin selkäydinpunktio. TÄYSIN TERVEELLE IHMISELLE.

Nyt on mennyt 5 kk työterveydestä ja vihdoin pääsen sille gynelle pikkusairaalaan. Joo, mun testeissä ei ole löytynyt mitään. Vaadin kohdun poistoa, kuulen ettei niitä enää suosita kun on niin iso leikkaus. En saa mitään apua mutta uuden ajan puolen vuoden päähän. Alakerrasta löytyy joku polyyppi joka poistetaan silloin, vuoto johtuu ehkä siitä. Tiedän ettei johdu.

Vuodan, vihaan elämääni ja lääkäreitä.

Menee puolisen vuotta, menen jatkokäynnille. Viimeiset kuukautiset ovat olleet 4 kk sitten, olen onneni kukkuloilla. Polyyppi poistetaan. Sanon että pitäkää saatana tunkkinne, luonto eli vaihdevuodet hoiti koko ongelman.

Kukaan ei ehdottanut mitään lääkitystä vaivaan. ONNEKSI ON VAIHDEVUODET! oikeasti naisen parasta aikaa!(Toki en suoraan voi syyttää mitään läskivihaa, mutta en tajua mistä se "syöpä" keksittiin? Kaikki arvot ok. Enkä tajua miksen saanut apua? Nyt osaisin jo vaatia) Lisään vielä että täällä maalla ei yksityisiä lääkäreitä ole, eli se ei ole vaihtoehto. Kurjaa kun Suomi on täynnä huonosti hoidettuja ihmisiä joilla ei ole sitä mahdollisuutta/rahaa siihen.”


Pääsemmekö koskaan sellaiseen yhteiskuntaan missä naisten kipuja ei vähätellä? Missä endometrioosi-epäilyt ja muut ns. naisten sairaudet otettaisiin tosissaan ja niihin saisi tarvittavat tutkimukset ja diagnoosit? Joku voi olla sitä mieltä että tarvitseeko niistä menkoista nyt niin vouhottaa ja puhua ääneen? Mielestäni tarvitsee, niin kauan kun kuukautiset, niiden aiheuttamat kivut ja naisten vaivat ovat tabuja ja niitä vähätellään! 


Oletko kuullut menkkoihin liittyviä myyttejä? Onko sinun kipujasi vähätelty vai oletko saanut hyvää hoitoa kuukautiskipuihin? Miten itse suhtaudut omiin kuukautisiin tai kumppanin kuukautisiin? Sana on vapaa alla!





💗 Seuraathan minua jo muualla? 💗

instagram  |  facebook  |  blogit.fi  

Kommentit

  1. Pidin itsekin puhetta kivuliasta menkoista liiotteluna (noloa myöntää) ,mutta kun ne osui kohdalle, ei naurattanut yhtään. Yleensä verta tulee niin vähän, että ekaa päivää lukuunottamatta pärjään pikkuhousunsuojilla. Sitten se herättävä kokemus. Sain paniikkikohtauksen, kun sattui niin paljon. Joka paikka oli veressä, sitä oli auton penkissä, housuissa, kengissä...Kotona näytti, niinkuin olisi teurastamossa. Mies vei mut sairaalaan, koska luultiin, että sain keskenmenon. Ei, ne oli vaan menkat...En enää ikinä väheksy menkkakipuja!

    Olen lukenut, että endokivut voi olla yhtä kovia kuin syöpäkivut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Kuulostaa karmealta kokemukselta! Mä myös uskon että ne jotka vähättelee kipuja ei oo koskaan kokenu kovia kipuja ja sen takia voi olla vaikee ymmärtää että ne voi oikeesti olla ihan lamauttavia ne kivut!

      Poista
  2. siis niin totta. Itsekään en uskalla mennä lääkärille, koska pelkään vähättelyä..... miksi vuonna 2020 vielä vähätellään?

    VastaaPoista
  3. Lisään vielä edelliseen, että kokemukseni mukaan myös muita naisten vaivoja vähätellään lääkärissä, kuten esim. paha hormonaalinen migreeni. Jopa erikoislääkäreiden taholta. On tämä uskomatonta. Empatiaa ei saa, yritä selvitä yksin. Piste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tosi huonoja kokemuksia lääkäreistä ja sen takia tullu ihan lääkärikammo. Oon törmänny myös tosi moniin hyviin ja ihaniin terveydenhuollon ihmisiin, mutta ikävä kyllä ne huonot kokemukset jää kummittelemaan mieleen. Muakin on vähätelty tosi paljon :(

      Poista
    2. ikävä kuulla, että sullakin on samanlaisia kokemuksia. Lohduttaa kyllä kuitenkin kuulla, että en ole yksin. Mulla ihan sama juttu; en uskalla enää mennä lääkäriin...on kyllä todella lämpimiä ihmisiäkin tullut vastaan terveydenhuollossa, mutta ne huonot tosiaan tuppaa jäämään mieleen, liiaksi aikaa...:/

      Poista
    3. Se on niin totta et mullakin on paljon paljon enemmän
      Positiivisia/neutraaleja kokemuksia terveydenhuollosta. Mutta kyllä vaan ne negatiiviset kokemukset on niin vahvoina että niitä on vaikea unohtaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Köyhä ei kaipaa neuvojasi - lopetetaan richspleinaaminen

Miten pärjään totaaliyksinhuoltajana? Vinkkejä yksinhuoltajalle arkeen!

Herkän lapsen viikonloppu - peruttuja tapaamisia ja ylikuormittumista