Aistiyliherkkä lapsi ja vaatteet - ikuinen vääntö saumoista jotka ”tuntuu”?

"Äiti, nää housut on liian isot"

"Äiti tää paita TUNTUU."

"Nää housut on just hyvän tiukat!"


Kun olimme pieniä veljeni kanssa 80- ja 90-luvulla, olisin toivonut että aistiyliherkkyydestä olisi puhuttu jo silloin ääneen. Silloin ei koko asiaa tuntunut olevan olemassakaan - oli vain hankalia lapsia (ja aikuisia). Huonosti käyttäytyviä, kun vain tuolla tavalla huutaa ja raivoaa, eikä suostu pukemaan. 

Olemme puhuneet äitini kanssa monesti nyt aikuisiällä herkkyydestä ja äitini on potenut huonoa omaatuntoa siitä ettei tajunnut meidän herkkyyksiämme paremmin. Eikä myöskään omiaan, äitini on myös sanonut tajunneensa vasta nyt aikuisena olevansa erityisherkkä. 

Onneksi näistä asioista puhutaan nykyään ja näitä tiedostetaan ja on paljon tietoa tarjolla. 




Me olemme kuuden ja puolen vuoden aikana lapseni kanssa käyneet monta taistelua, itkua ja vääntöä vaatteista jotka tuntuvat inhottavilta. Joku on liian kuuma, joku liian viileä, toinen taas tuntuu liian väljältä. Ostan lähes kaikki lapsen vaatteet käytettyinä tai ompelen ne itse. Ulkovaatteita olen alkanut tilaamaan uutena, ensinnäkin sen takia että isommille lapsille ei meinaa aina löytyä käytettynä niitä, toiseksi sen takia että niissä on palautusoikeus. Käymme myös myymälässä suoraan sovittamassa ja lapsi hyväksyy sitten ne mitkä tuntuvat hyvältä. Ikinä ei voi tietää mikä vaate ei lopulta kelpaakaan, ja virheostoksia on tullut tehtyä enemmän kuin jaksan laskea. Nykyään on helpompaa kun lapsi osaa sanoittaa minkälaiset vaatteet tuntuvat hyvältä ja mitä ei ehdottomasti halua päälleen. Olen myös oppinut tuntemaan lastani siinä mielessä että tiedän itsekin suurinpiirtein mistä vaatteista hän ei pidä.

Ulkovaatteiden kanssa taas on aina samanlaista vääntöä, lapsi on kuumaverinen ja hikoaa helposti. Jos hän saisi päättää hän kulkisi sisävaatteissa talvellakin. Etenkin uhmaikäisenä hänelle oli todella vaikea saada päälle pipoa, hanskoja, kaulaliinasta puhumattakaan.

Täytyy jakaa eräs tapahtuma mikä kävi yksi aamu tässä vähän aikaa sitten: lähdimme päiväkodille päin kävelemään ja rapussa lapsi alkoi hermostumaan että tuntuu inhottavalta, ja hän heilutteli käsivarsiaan, ja näin että hän alkaa ihan kohta raivoamaan. Otin häneltä takin pois, vedin paidan hihoja hupparin hihojen alta esille, ja takki takaisin päälle. Lapsi oli silminnähden helpottunut ja sanoi että mahtavaa, tiesit juuri mitä tarkoitin, nyt on hyvä! Hymyilin itsekseni ja mietin että pitkälle on päästy, kun tajusin heti mistä on kyse ja selvisimme ilman melt-down raivaria. 





Aistiyliherkkyys näkyy lapsessani vaatevääntöjen lisäksi myös huikeana empaattisuutena ja kykynä lukea ihmisiä ja heidän tunnetilojaan. Hän tietää milloin kaverilla on paha mieli ja osaa auttaa ja lohduttaa. 

Joskus vain jatkuva vääntö etenkin aamuisin, ruttuisista sukista ja väärältä tuntuvista saumoista ottaa päähän kun on kiire ja väsymys. Silloin yritän muistella niitä onnistumisen hetkiä, kuten tilanne yllä rapussa aamulla. Ja miten pitkälle tässäkin asiassa olemme päässeet yhteisymmärryksessä. Olen opettanut lapselle tunteiden sanoittamista ja että jotkut eivät vain tykkää tietyistä vaatteista tai tuntemuksista iholla. Mutta ei aina jaksa eikä tarvitsekaan ajatella positiivisesti onnistumisten kautta, joskus voi ottaa päähän ja sekin on ok. On ihan inhimillistä tuntea tuskaa siitä että aina joutuu venymään näiden asioiden kanssa. Itse olen kuitenkin ylpeä meistä kummastakin kun osaamme ratkoa jo näitä tilanteita sanoittamalla ja opettelemalla mitkä vaatteet tuntuvat hyvältä ja mitkä ei.

Olen myös iloinen siitä että ylipäätään tiedostan lapseni aistiyliherkkyyden ja pyrin auttamaan ja tukemaan häntä, enkä pidä sitä vain hankalana lapsena kun kaikki vaatteet eivät kelpaa.



Asuuko teillä aistiyiherkkiä? Mitä keinoja olette oppineet helpottaakseen arkea?



💗 Seuraathan minua jo muualla? 💗

instagram   facebook   blogit.fi  

Kommentit

  1. Meillä asuu teini-ikään ehtinyt aistiherkkä. Meillä on auttanut esimerkiksi laadukkaat villavaatteet, jotka tuntuvat hänestä hyviltä. Esimerkiksi Ruskovillan vaatteet ovat kevyitä, vartalon myötäisiä, mutta ei liian tiukkoja. Lämpimiä, mutta niissä ei tule hiki.
    Vuodevaatteet ja liinavaatteet ovat meillä luonnonkuituisia: pellavaa, bambua, puuvillaa, villaa ja untuvaa.
    Aistiherkkä arvostaa laatua muotimerkkien sijaan. Kivan näköinen teinivaate saa jäädä kauppaan, jos se ei tunnu oikealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meillä myös on löydetty nyt useimmiten erehdyksen ja kokeilun kautta just ne oikeanlaiset vaatteet jotka ei sitte ärsytä. Villa on hyvä,kun se lämmittää ja hengittää! Etenkin merinovilla.

      Poista
    2. Meillä asuu aistiyliherkkä 4v tyttö, opetellaan näitä asioita vielä. Tytöllä on myös refluksitauti,joka tuo oman lisämausteensa. Esikoisella ei ole yliherkkyyksiä.

      Poista
  2. Olen ollut itse aistiyliherkkä lapsi ja nyt olen aistiyliherkkä aikuinen. Lapsuudessa vaatteiden oikelta tuntuminen oli tärkeää, vielä lisänä vaikeahoitoinen atooppinen iho kipeine taiveihottumineen, niin voitte uskoa, että on ollut rankkaa sekä itsellä että vanhemmilla. Hikoamisen tunne oli ja on sanoinkuvaamattoman hirveää, etenkin kämmenissä. Nyt iho on kunnossa ja voin esim liikkua hikeen asti tai saunoa, mutta nautinto on edelleen kaukana. Vaatteiden tulee olla pehmeitä, luonnonmateriaaleista sekä sähköistymättömiä. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka pukevat ylleen keinokuituja. Sukkien, alusvaatteiden ja välivaatteiden tulee istua lopottamatta. Villalle olen allerginen, joten sekin rajoittaa pukeutumista. Olisi laadukasta ja ekologista ostaa pitkäikäisiä villavaatteita. Suurin osa tulee ostettua käytettynä, kun itsekään en aina tiedä heti, pystynkö pitämään. Äärimmäisen aistihekkänä minulla on myös tarkka hajuaisti, joten uusien vaatteiden kemikaalit, värit yms voi olla este. Ja luonnonsilkki, kamalampaa hajua saa etsiä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Köyhä ei kaipaa neuvojasi - lopetetaan richspleinaaminen

Miten pärjään totaaliyksinhuoltajana? Vinkkejä yksinhuoltajalle arkeen!

Herkän lapsen viikonloppu - peruttuja tapaamisia ja ylikuormittumista