Miksi sukupuolijaottelemme edelleen kaikkea vuonna 2020?

Minulla on lapsi joka tykkää pinkistä, glitteristä ja kaikista söpöistä eläimistä. Tässä ei olisi mitään outoa jos lapseni olisi tyttö. Hän sattuu olemaan poika joka tykkää pinkistä ja glitteristä. Itse en välittäisi sukupuolittaa lapsia jo pienestä pitäen, mutta se on hurjan vaikeaa yhteiskunnassa jossa jo pienenä opitaan että on olemassa ”tyttöjen värejä” ja ”poikien värejä". Ihan pienestä pitäen määräämme lapsillemme leikkejä, ammatteja, värejä, vaatteita ja käytösmalleja sukupuolen mukaan. Miksi se on niin outoa että poika tykkää glitteristä ja pinkistä?

Törmäsin tähän sukupuolijaotteluun jo raskausaikana, mutta yksi tapaus on jäänyt mieleeni siitä kun lapsi oli vajaan vuoden ikäinen. Näin nettikirppiksellä ihanan pienen Adidaksen verkkapuvun ja huomasin että se olikin jo varattuna. Asetuin jonoon ja edellä oleva nainen peruikin kaupat koska raidat olivat oranssit. Setti tulisi pojalle, eikä pojalle haluttu oranssia koska se on tyttöjen väri. Alle vuoden ikäiselle! Nämä ajatusmallit ovat todella syvällä meissä emmenkä aina edes tiedosta niitä. Mitenköhän pääsisimme eroon tällaisesta ajattelusta? 

Nykyään onneksi asioista puhutaan enemmän ja tiedostetaan sukupuoliasioiden moninaisuus. Tämänkin takia yhteiskunnan olisi hyvä alkaa päästämään irti perinteisestä, tiukkapipoisesta sukupuoli-ajattelusta.

Voiko poika pukeutua hameeseen?

Näen edelleen ajoittain fb-keskusteluissa kyselyjä, että voiko pojan antaa mennä päiväkotiin mekossa. Yllättävän monet vastaavat ettei antaisi mennä, koska pelkäävät kiusaamista. Kotona voisivat sallia mekon käytön mutta ei julkisilla paikoilla. Jotkut vastaavat että eivät antaisi pojan pitää mekkoa ylipäätään, koska mekot eivät kuulu pojille. Ymmärrän tavallaan ajatuksen mikä on tässä takana (pelko kiusaamisesta), mutta en silti ymmärrä tätä. En haluaisi opettaa lapselleni himmentämään itseään kiusatuksi tulemisen pelossa. Miten selität vaikkapa 5-vuotiaalle että voit käyttää mekkoa kotona mutta kauppaan ja päiväkotiin laitamme housut? Valitettavasti kiusatuksi kun voi tulla mistä vain. Mitä jos poikaa kiusataan pitkistä "tyttömäisistä" hiuksista? Pitääkö silloin leikauttaa hiukset lyhyiksi? No, varmasti on perheitä jotka kieltäytyvät pojan toiveesta pitkiin hiuksiin kiusaamisen pelossa, tai koska "pojilla ei kuulu olla pitkiä hiuksia", mutta se on vain tosi surullista. 

Miksi tämä yhteiskunta kannustaa kiusattua vaihtamaan koulua tai muuttamaan itseään enemmän yleisen normin mukaiseksi? Miksei kiusaajaa vaadita lopettamaan, miksei kiusaajalle sanota että se on väärin ja se loppuu nyt? Jo pienestä pitäen totumme tällaiseen victim blamingiin, mikä myöhemmin aikuisiässä sitten taas näkyy lauseina "kerjäsit sitä kuitenkin, tuolla lyhyellä hameella".

Välillä tekee mieli huutaa tällaisissa keskusteluissa että herranjestas sentään, se on vain vaatekappale! Mitä oikein pelkäätte? Sitä että hame tekee pojasta homon? Huoh.


Miksi vaatteet täytyy jaotella sukupuolen mukaan jo lapsena?

Poikani rakasti jo pienestä pitäen pinkkiä, glitteriä ja söpöjä eläinhahmoja. Kun kävimme vaatekaupoilla oli vaikeaa löytää hänelle mitään, tyttöjen puolella vaatteet olivat röyhelöä ja mekkoa (mekot nyt menivätkin hetken, mutta sitten lapsi kasvoi niistäkin ja halusi taas pitää housuja). Poikien puolella taas värimaailma oli liian synkkää lapsen makuun ja printeissä ei ollut esim. söpöjä eläimiä mistä lapsi tykkäsi. Onneksi osaan ommella joten olen pystynyt tekemään hänelle ihan juuri sellaisia vaatteita mitä hän toivoi. 

Jos on poika ja rakastaa Ryhmä Haun Kaja -hahmoa voi olla todella vaikeaa löytää hänelle vaatetta jossa on Kaja mikä ei ole pinkki. Poikien puolelta löytyy taas kaikki muut Ryhmä Haun hahmot, poikakoirat, väreissä sininen, vihreä ja musta. On surullista että edelleen värit ja piirroshahmot jaotellaan näin räikeästi sukupuolen mukaan. Pojille Batmania ja tytöille Minni Hiiri.

Ymmärrän että aikuisten vaatteet jaotellaan sukupuolen mukaan, koska miehen ja naisen vartalot ovat yleensä ottaen erilaisia rakenteeltaan, mutta sitä en ymmärrä miksi lasten vaatteet pitää jaotella niin vahvasti. Miettikää minkälainen maailma olisi, jos ei olisi erikseen tyttöjen ja poikien vaatteita, vaan pelkästään lastenvaatteita. Voisiko silloin pikkuhiljaa pojat pukeutua vapaammin? Muuttuisiko maailma erilaiseksi? Sellaiseksi missä poika ei joudu pelkäämään kiusaamista pinkin paidan takia?

Ymmärrän että joillekin tämä vaatteista valittaminen saattaa vaikuttaa nillittämiseltä, turhanpäiväiseltä valittamiselta ja "pitääkö kaikesta mieli pahoittaa", mutta pienistä puroista syntyy isoja valtameriä. Sukupuolinormit rakentuvat juuri myös niistä kaikista pienistä palapelin osista, ja kun palapelin osat yhdistää niistä tulee se iso kokonaisuus.


Lapsellani oli mekko-vaihe

Kun poikani oli 3-vuotias hänellä oli prinsessa-vaihe. Hänellä oli myös samaan aikaan pyssyleikki- ja palomiesvaihe. Nämä kaikki olivat mielestäni aivan normaaleja lapsen leikkejä ja tapoja tutkia itseään ja ympäröivää maailmaa.

Muistan kun kerran kävin ilman lasta ostamassa facebook-kirpputorin kautta kahta pehmo-koiraa lapselleni. Myyjät olivat vanhat mummo ja vaari hei myivät leluja lastenlastensa puolesta He kysyivät olisinko kiinnostunut ostamaan prinsessakruunua ja muita prinsessatavaroita. Sanoin että joo todellakin, lapsellani onkin prinsessavaihe meneillään. Tämä vaari vastasi että no meillä on tytölle sitten kaikenlaista ihanaa, odotas kun haetaan. Sanoin että itseasiassa ne tulee pojalle. Vaari vastasi että ihanaa, kun nykyään kannustetaan lapsia olemaan omia itsejään, ja saa toteuttaa itseään! Että väliäkö sillä haluaako poika leikeissä olla prinsessa vai prinssi! Liikutuin tästä kovasti, ja tuli hyvä mieli.

Oli myös positiivista huomata miten moni kannusti sitä että annan lapseni pukeutua juuri kuten haluaa. Että annan hänen olla oma itsensä. Toisaalta taas olisin toivonut että asia (poika pinkissä mekossa) olisi ihan tavallinen asia mihin ei tarvitsisi kiinnittää kaikkialla sen ihmeempää huomiota, oli se huomio sitten positiivista tai negatiivista. 


Pojalle sopivia harrastuksia ovat...

Harrastus -asioissakin pojat ovat alakynnessä tyttöihin verrattuna. Siinä missä tytötkin saavat kiivetä puihin ja pelata jalkapalloa, on poikien malli edelleen hyvin kapea. Poikien pitää pelata jääkiekkoa tai sählyä, olla karski ja puhua autoista. Baletti, ratsastus tai kilpa-cheerleading ei missään nimessä käy. On surullista jos ei voi harrastaa mieleistä asiaa kiusaamisen pelossa. 

On surullista että edelleen vuonna 2020 lapsena jo joutuu pelkäämään kiusatuksi tulemista olemalla oma itsensä. Kun himmennämme lapsiemme kiinnostuksen kohteita sukupuolen mukaan, se luo epävarmoja aikuisia jotka ovat hukassa. Opetamme lapsille (osin varmasti tiedostamatta) että sen sijaan että laittaisimme kiusaajat kuriin, kannattaa mieluummin valita se sininen paita ja jääkiekko. On vaikeaa kasvaa normista poikkeavana tässä yhteiskunnassa. 




Opetan lapselleni, ettei muuta itseään muiden takia

Yritän aina opettaa omalle lapselleni että antaa muiden puhua mitä puhuvat. Jos joku kiusaa, siitä pitää sanoa heti aikuiselle ja asia pitää selvittää. Kiusaamista ei tarvitse hyväksyä hiljaa. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty ja vaatii paljon toistoa, vuodesta toiseen, pienestä pitäen. Se vaatii myös itseltä uskallusta vaatia kiusaamiseen puuttumista yhteiskunnalta, päiväkodilta, koululta, muilta vanhemmilta. Tähän kaikilla ei ole valmiuksia mikä on surullista. Sen takia meidän pitääkin pitää kovempaa ääntä, meidän jotka jaksamme taistella sukupuolinormeja ja kiusaamista vastaan.

Pienempänä lapseni ei osannut välittää hassuista kommenteista hänen prinsessamekoistaan. Oli vain vilpittömästi oma itsensä. 4-vuotiaana alkoi jo ymmärtämään muiden kommentteja ja kiusaamistakin oli joskus. Onneksi ei mitään sen pahempaa kiusaamista ollut, mikä ei olisi kuulunut lasten opetteluun käytöstavoista ja kaverisuhteista. Kun joku oli pilkannut lasta pinkistä paidasta, hän oli sanonut että tykkää siitä, ja että on tyhmääkhaukkua muita. Olin niin ylpeä, jotain oli mennyt perille lapselleni ja hän puolusti itseään. 5-6-vuotiaana lapsi alkoi jännittämään sosiaalisia tilanteita eikä halunnut kiinnittää huomiota itseensä aina. Silloin annan tietysti pukea turvalliselta tuntuvat vaatteet. Nykyään lapsi nauttii huomiosta, ja pukee vuoronperään täyskultaiset paidan ja housut, tai "herrasmiehen vaatteet" eli juhlahousut, liivin ja kauluspaidan, viimeistelee asunsa pinkki-mustalla seeprakuvioisella rusetilla. On ihanaa nähdä että lapsi uskaltaa olla erilainen (omanlaisensa) ja on ylpeä siitä että äiti ompelee hänen vaatteensa, toivomusten mukaan. 

Toivon että lapsi kasvaa sellaisessa ympäristössä missä hän saisi olla oma itsensä. Toivoisin että kaikki lapset saisivat elää sellaisessa yhteiskunnassa missä jokainen saa olla juuri sellainen kuin on ilman että pitää pelätä kiusaamista.

Ja jos kiusaamista esiintyy, että siihen ihan oikeasti puuttuisimme, emmekä lakaisisi maton alle ongelmia. 






💗 Seuraathan minua jo muualla? 💗

instagram  |  facebook  |  blogit.fi  

Kommentit

  1. 70-luvullahan oli muotia, että molemmilla sukupuolilla oli samanlaiset vaatteet. Tietysti harva näin kokonaan pukeutui tai puki lapsia, eikä kyllä miehillä ollut hameita. Mutta silloin tosiaan halutessaan sai kaupasta vaikka koko perheelle samanlaiset asut. Että ei se kovin kaukainen asia ole. Ja tosiaan en muista, että pikkulapsilla silloin olisi ollut sukupuolen mukaan vaatteet tai väreissä tiukkaa jakoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Mäkin muistelen et mun lapsuudessa 80-luvulla oli kaikilla päällä tyyliin oranssit neuleet ja ruskeat vakosammarihaalarit :D Ja historiassahan on paljonkin sitä, että vaaleanpunainen on ollu poikien/miesten väri ja miehet on käyttäneet korollisia kenkiä ja röyhelöpaitoja.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Köyhä ei kaipaa neuvojasi - lopetetaan richspleinaaminen

Miten pärjään totaaliyksinhuoltajana? Vinkkejä yksinhuoltajalle arkeen!

Herkän lapsen viikonloppu - peruttuja tapaamisia ja ylikuormittumista